EU-vaalien alla puolueet olivat sopineet, että vaalissa suurimmaksi nouseva puolue saa nimetä Komission puheenjohtajan. Sellaseksi sitten valittiin Luxemburgin päämimisteri Jean-Claude Juncker. Kun tiedossa oli, että Luxenbourg "säätelee veroja" eli sitä pidetään Euroopan suurimpana 'veroparatiisina', juuri valittu MEP Miapera Kumpula-Natri lupasi "ainakin kysyä" Junckerilta kyseistä asiaa. Sen hän tekikin Parlamentin kuulemisessa. Mr Juncker lupasi "palata asiaan". Kun sitten S&D ryhmä piti asiaa toistuvasti esillä, Komissio antoi muutama päivä sitten tiedotteen, joka on askelia kohti reilumpaa verotusta, eli kansanomaisesti voinee ilmaista: "Veroparatiisit tukkoon!"

Esitän Suuren Kiitoksen Rakkaalle Sisarelleni, joka on pitänyt lupauksensa ja saanut aikaan tärkeän asian eteenpäin. Tässä ON mahdollisuus miljardien (tuhansien miljoonien) eurojen reilusta ja oikesta kohtelusta Euroopan ihmisten hyväksi! Tämä on tärkein syy, miksi me sisarukset toimimme yhdessä, sillä Suomen asioista päätetään Suomen Eduskunnassa ja EU-parlamentissa! Kansalaisten, äänestäjien valtuuttamina!

Kerrotaan, että musiikkiluokat tultaisiin lopettamaan myös Vaasassa! Kuulemma säästetään! Toisaalta lähes kaikki ehdokkaat taustoineen liputtavat koulutuksen puolesta! 

Itsekin musiikkiluokat käyneenä ja hyviksi havainneena vetoan: älkää ihmeessä heittäkö jalokiviä roskiin! Musiikkiluokat ovat ammattikoulutusta!  Musiikin rautaiseksi ammattilaiseksi valmistuminen on aloitettava jo kasvuiässä. Aivan kuten urheilussa, jota se tavallaan onkin. Lihaksiston on kehityttävä usein "väärin" - esim.  viulistin vasen kyynärvarsi on "kierossa" asennossa.

Musiikkiluokat ovat paljon muutakin kuin musiikkia, soittoa ja laulua. Siellä opitaan myös esiintymään yleisön edessä, toimimaan yhteistyössä - yhteissoitossa ei sooloilla, jne. 

Joten harras vetoomus - Annetaan yhä paras mahdollinen koulutus lapsillemme!

Janina Lepistö

sellisti, äiti ja arkkitehti

Yleisradio toimitusjohtaja Lauri Kivinen

Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantola

Arvoisa Yleisradion johto!

Yle on uutisoinnin mukaan uudistamassa aluetoimituksiaan.

Vaasassa on aiemmin toiminut Yle Pohjanmaan keskus, mutta viime uudistuksessa sitä riisuttiin Seinäjoen toimipisteen alaisuuteen. Toimintaa on kuitenkin edelleen molemmissa maakunnissa. Nyt kaavaillussa uudistuksessa saatetaan uutisten lukeminen siirtää Tampereelle asti - vaikka uutisten valmistusta jätetään alueelle.

Kun Vaasan toimipisteessä on kuitenkin edelleen myös ruotsinkielisen toiminnan lähetystä, eikö olisi järkevää säilyttää ja palauttaa myös suomenkielistä uutisten lukua alueelle, eikä viedä sitä kauemmaksi Tampereelle? Tämä uudistushan toisi todellakin Ylelle sitä vahvuutta, mitä se uudistuksella ilmoittaa hakevansa: vahvempaa alueellisuutta.

Janina Lepistö, Vaasa

(Julkaistu Pohjalaisessa tammikuussa 2014)

Tulevaisuus. Siinäpä aihe, josta puhutaan paljon ja josta kukaan ei ole varma. Mitä tapahtuu, millaista tulee olemaan? On varmaa, että muutosta tapahtuu aina. Elinympäristö, työllisyys, olosuhteet - kaikki muuttuvat. Mutta miten vaikuttaa tulevaisuuteen ja tulevaan muutokseen? Joskus tuntuu, että on vain sopeuduttava itsestään tapahtuvaan muuttumiseen. Vai voisiko tulevaisuutta muokata aktiivisesti?

Suunnittelukoulutuksen saaneena uskon, että tulevaisuuden eteen voi tehdä paljonkin. Ottaa historiasta oppia ja päätellä kokonaisuuksia tarkastelemalla, mitä kannattaisi tehdä toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Mutta miten saada muutosta aikaan? Tekemällä kaiken totutulla tavalla, niin kuin on aina ennenkin tehty?

Muutokseen tarvitaan aina toimintoja, tietoisia valintoja tai huomaamatta tapahtuvia. Jokainen valinta sysää asioita eteenpäin, joko johonkin epämääräiseen suuntaan, tai idean ollessa tarpeeksi vahva, kohti suunniteltua päämäärää. Tietoisilla valinnoilla ja hyvillä suunnitelmilla voidaan vaikuttaa vahvastikin siihen, mihin suuntaan muutos tapahtuu. Tämä koskee kaikkea, elinympäristön viihtyvyyttä, Pohjanmaan alueen vetovoimaisuutta sekä ja työllisyysastetta.

Jos esimerkiksi elinympäristö päätetään kaikilla tahoilla luoda viihtyisäksi ja kaikki asiaan instanssit tätä ajavat ja teoillaan edesauttavat, muodostuu elinympäristöstä miellyttävä. Ja jos taas uudistusideat torpataan niiden kustannuksiin tai mahdottomuuteen vedoten, voidaan paras tulevaisuudenkuva unohtaa.

Kuka siis voi vaikuttaa Pohjanmaan alueen vetovoimaisuuteen ja alueen työllisyyteen? Kuka uskoo Pohjanmaahan? Väittäisin, että parhaiten me pohjalaiset. Meidän itse täytyy uskoa alueeseemme, sitoutua hyvän tulevaisuuden luomiseen ja rakennettava aluetta vahvuuksiamme silmälläpitäen ja yhteistyötä vaalien. Muutosta parempaan ei saada kaikkea vastustamalla. Positiivinen ajattelu, vahvuuksien etsiminen koko Pohjanmaan alueella, rakentava asenne kaikessa kanssakäymisessä ja hyvän puhuminen koko alueesta - myös siitä naapuripitäjästä - edesauttavat osaltaan hyvän identiteetin syntymistä alueelle ja se heijastuu myös ulospäin. Tänne halutaan tulla ja tänne satsata.

Mitä hyötyä siitä olisi, jos työssäkäyntialueemme kunnat pysyvät erillisinä ja itsenäisinä ja jokainen kunta ajaa vain omia etujaan tiukassa taloustilanteessamme? Entä mitä hyötyä kuntien yhdistymisestä olisi? Pystyttäisiinkö suuraluetta ajattelemaan kokonaisuutena, jossa on eri ominaisuuksisia alueita? Nyt on tuotu esiin erinomainen pohja keskustelulle, nyt on aika keskustella koko suurkunta-alueesta, huomioitava faktat ja löytää yhdessä ratkaisu, joka aidosti on koko aluetta elävöittävä, vahvuuksia esiin nostava ja eheyttävä. Hihat ylös ja toimimaan!

Janina Lepistö

Eduskuntavaaliehdokas (sdp)

Kaavoitusarkkitehti, Vaasa

(Lähetetty Pohjalaiseen 3.11. )

Lapset, koululaiset, tulevaisuutemme. He, jotka tulevat päättämään aikuistuttuaan meidän nykyaikuisten asioista. Heidän tulevaisuus määritellään nyt. Haluammeko, että he saavat parhaan mahdollisen koulutuksen, vai säästämmekö lyhytkatseisesti heidän opetusresursseistaan? Mikä on paras investointi tulevaisuuteen? Näennäinen säästö, vai tuleviin osaajiin ja tulevaisuuden päättäjien koulutukseen panostaminen?

Vaasalaiset peruskoululaiset opiskelevat pääosin ylisuurissa ryhmissä pienissä tiloissa, joihin on sijoitettu erityisopetuksen piiriin kuuluvia lapsia ilman avustajia, yksin luokanopettajan vastuulle. Voimme jokainen päätellä, voiko tällaista luokkaa opettava keskittyä täysin opetukseen. Ei voi. Suuri osa opettajan ajasta oppitunneilla kuluu oireilevan lapsen aiheuttaman hämmennyksen setvimiseen tai erityislapsen erityistarpeista huolehtimiseen. Miltäköhän luokassa tuntuu tällaisissa tilanteissa niistä innokkaista lapsista, jotka tosissaan haluaisivat oppia? Tuskin kovinkaan motivoi. Avustajia tarvittaisiin, mutta nykyisin ei ole resursseja heitä palkata, eikä kyllä täyteen ahdettuihin luokkiin lisäaikuisia sopisikaan.

Vaasalaiselle perusopetukselle esitetään lähes 10% säästövelvoitetta ensi vuodelle. Rahassa tämä tarkoittaa noin miljoonaa euroa. Niin paljon halutaan ottaa pois jo karsitusta perusopetuksesta, jossa koulujen henkilökunta toimii jo tällä hetkellä säästöliekillä. En voi äitinä, tulevaisuuden suunnittelijana enkä politiikassa toimineena tällaista ymmärtää. Lapsethan ovat tulevaisuutemme, heihin kannattaa satsata ja panostaa! Se on järkevintä tulevaisuuteen investoimista!

Luokkakoot tulee pitää järkevinä, sellaisina että opettaja pystyy keskittymään opetukseen ja oppilas siihen tärkeimpään - oppimiseen. Yli  20 oppilaan luokka on liian suuri etenkin jos luokassa on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Heihinkin ajoissa satsaamalla varhaisen puuttumisen mallilla saadaan lisää yhteiskuntakelpoisia ja vastuunsa kantavia aikuisia. Täten mikäli erityistä tukea tarvitsevat lapset halutaan sijoittaa perusopetuksen luokkaan, tulee avustajatoimintaan investoida, jotta opettajat voivat aidosti toimia opettajina.  Yleisopetuksen taso on laskenut. Nyt on aika saada se sille kuuluvalle tasolle!

Janina Lepistö, erityislasten äiti, Onkilahden koulun vanhempainyhdistyksen johtokunnan jäsen,  kaavoitusarkkitehti,  Vaasa.

(Julkaistu 24.10.2014 Pohjanmaan demaripiirin sivustolla)

Tulevaisuus. Siinäpä aihe, josta puhutaan paljon ja josta kukaan ei ole varma. Mitä tapahtuu, millaista tulee olemaan ja muuttuuko jokin vaiko kaikki? Se on ainakin varmaa, että muutosta tulee tapahtumaan aina. Mikään ei koskaan pysy täysin samanlaisena. Elinympäristö, työllisyys, olosuhteet, ihminen itse – kaikki muuttuvat. Mutta miten ihminen voi vaikuttaa tulevaisuuteen ja tulevaan muutokseen? Joskus tuntuu, että ei ole muuta mahdollisuutta, kuin sopeutua itsestään tapahtuvaan muutokseen. Elämä voi tuntua ns. potkivan päähän ja vastustavan kaikella voimallaan ja pieni ihminen lipuvan voimattomana ajopuun lailla muutoksen aallokossa. Mutta onko aina oltava näin? Vai voiko ihminen toimia aktiivisesti tulevaisuuden muokkaajana?

Suunnittelukoulutuksen saaneena uskon, että tulevaisuuden eteen voi tehdä paljonkin. Historiasta voi ottaa oppia ja kokonaisuuksia tarkastelemalla päätellä, mitä kannattaisi tehdä toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Mutta miten saadaan muutosta aikaan? Tekemällä kaiken totutulla tavalla, niin kuin on aina ennenkin tehty?

Muutokseen tarvitaan aina toimintoja. Joko tietoisia valintoja tai huomaamatta tapahtuvia. Ihminen tekee jatkuvasti valintoja. Valitaan reitti jota kulkea, ruoka jota syödä ja tarjota perheelle, kulkuneuvo jolla kulkea, valitaan miten toisia kohtelee, meneekö johonkin vai jääkö menemättä, lista on loputon. Tietoisilla valinnoilla ja hyvillä suunnitelmilla voidaan vaikuttaa vahvastikin siihen, mihin suuntaan muutos tapahtuu. Tämä koskee kaikkea, ihmisen ulkonäöstä elinympäristön viihtyvyyteen ja Pohjanmaan alueen vetovoimaisuudesta työllisyysasteeseen.

Aikuiseksi naiseksi kasvaneena olen tullut pohtineeksi ulkonäkökysymystä ja miten sillä viestimme. Jos todella päättää muuttaa ulkonäköään ja tekee asialle haluamansa – miettii pukeutumistaan, huolehtii itsestään, kampauksestaan, ryhdistään ja hymyilee – siitä lähtee vyöry haluamaansa suuntaan. Jos taas kuluttaa aikaansa ulkonäköänsä murehtimalla ja itseään haukkumalla, pysyy tilanne vähintäänkin entisenlaisena. Samoin jos elinympäristö päätetään kaikilla tahoilla luoda viihtyisäksi ja kaikki asiaan sitoutuneet instanssit tätä ajavat ja teoillaan edesauttavat, muodostuu elinympäristöstä aivan varmasti miellyttävä. Ja jos taas uudistusideat torpataan esimerkiksi niiden kustannuksiin tai mahdottomuuteen vedoten, voidaan paras mahdollinen tulevaisuudenkuva unohtaa. Jos esimerkiksi halutaan tosissaan panostaa pyöräilykulttuurin syntymistä alueella, ei suunnittelua tule toteuttaa autoilun ehdoilla. Se ei houkuttele pyöräilyyn, että reitti kulkee meluisan autotien reunassa ja reunakiviä ylitellen – pyöräillessä haluaa saavuttaa ja ylläpitää vauhtia esteettömästi ilman turhia pysähdyksiä ja mieluiten miellyttävässä ympäristössä. Kun pyöräilyväylät on suunniteltu pyöräilijän näkökulmasta lähtien, ja jopa siten että pyöräillen pääsee nopeammin ja sujuvammin kuin autolla, on lopputulos mitä luultavimmin onnistunut.

Kuka siis voi vaikuttaa Pohjanmaan alueen vetovoimaisuuteen ja alueen työllisyyteen? Kuka uskoo Pohjanmaahan? Väittäisin, että parhaiten me pohjalaiset. Meidän itse täytyy uskoa alueeseemme, sitoutua hyvän tulevaisuuden luomiseen ja rakennettava aluetta meidän vahvuuksia silmälläpitäen ja yhteistyötä vaalien. Muutosta parempaan ei saada kaikkea vastustamalla, ei syntipukkeja etsien ja osoitellen. On vanha totuus, että kun antaa toiselle, itsekin saa. Positiivinen ajattelu, vahvuuksien etsiminen koko Pohjanmaan alueella, rakentava asenne kaikessa kanssakäymisessä ja hyvän puhuminen koko alueesta – myös siitä naapuripitäjästä – edesauttavat osaltaan hyvän identiteetin syntymistä alueelle ja se heijastuu myös ulospäin. Tänne halutaan tulla ja tänne satsata. Ihan niin kuin ulospäin näkyy myös ihmisen hyvä olo – hymy on ihmisen kaunein koristus. Antakaamme sen näkyä!

Miten lapset voivat maassamme? Puhumme siis 1100000 henkilöstä, monesta erilaisesta pienestä ihmisestä. Heistä suurin osa onneksi voi hyvin. Entä miten voivat maamme lapsiperheet, eli lähes puolet suomalaisista? Perheet maassamme ovat pääosin onnellisia ja kokevat asiansa olevan suhteellisen hyvin. Vaikka perheessä olisi ns. menevät isä ja äiti ja molemmat kävisivät töissä, lapsille löytyy yleensä turvallinen hoitopaikka tai hoitaja. Sairauden sattuessa lääkärille pääsee ja apua löytyy. Peruskoulumme on hyvä ja toimiva, erityistä tukea annetaan ja varhaisen puuttumisen mallia koetetaan toteuttaa. Suurimmalla osalla siis on kaikki hyvin. Mutta ei kaikilla.

(Julkaistu Pohjalainen-lehdessä)

Viime aikoina on kovasti puhuttanut opetusministeri Krista Kiurun ehdotukset maamme koulutuksen tulosten parantamisista. Kokoomuksesta on viestitty, että lasketut yli 15 miljoonaa euroa on liikaa hankkeeseen. Lisäksi he ovat ilmaisseet, että on saatava "puolueeton tutkimus" asiasta.
Sunnittelijana ja tulevaisuuteen katsovana haluan kuulla, missä on sellainen asiantuntija, joka osaa ilmoittaa paljonko tulevaisuudessa koulutus maksaa? Lisäksi, paljonko häviämme taloudellisesti, ellemme panosta lastemme koulutukseen nykyistä enemmän?
Opimmeko historiasta?
Kun maahamme puuhattiin aikoinaan yhdenmukaista peruskoulua, sen ilmoitettiin oikeiston taholta tulevan liian kalliiksi yhteiskunnalle. He myös paheksuivat, että on turhaa yrittää opettaa jokaiselle oppilaalle vieraita kieliä, koska "tutkimukset osoittavat, etteivät kaikki edes halua oppia vieraita kieliä, eivätkä kaikki niitä oppisikaan". Tämä vastustus jatkui keskiasteen uudistamisessa.
Lämmin kiitos silloisille uuden 'mahdottoman' koulutuksen ideoijille, jotka uskoivat asiaan ja taistelivat uudistuksen läpi! Muistammehan, miten silloin kävi?
Suomeen saatiin maailman paras koulutusjärjestelmä!
Sen ansiosta - kiistatta, maahan kasvoivat Nokiat, Angry Birdsit, Super Cellit, jne.
Enää Suomen koulusysteemi ei ole paras. Valitettavasti.
Joten, Arvoisat tämän koulutusuudistuksen epäilijät. Missä on se 'Puolueeton Tutkija', joka osaa kertoa tulevaisuuden koulutuksen hinnan? Onko olemassa sellainen hintalappu? Olemmehan päättäneet olla tietoyhteiskunta.
Opetusministeri Kiuru onneksi on aktiivinen uudistamaan ja katsomaan tulevaan! Pitäisikö meidän muidnkin uudistaa käsityksiämme?

Janina Lepistö

arkkitehti, äiti, Vaasa

(Julkaistu Pohjalainen-lehdessä vastauksena Jani Mäkisen mielipidekirjoitukseen)