Kuka uskoo Pohjanmaahan?

(Julkaistu 24.10.2014 Pohjanmaan demaripiirin sivustolla)

Tulevaisuus. Siinäpä aihe, josta puhutaan paljon ja josta kukaan ei ole varma. Mitä tapahtuu, millaista tulee olemaan ja muuttuuko jokin vaiko kaikki? Se on ainakin varmaa, että muutosta tulee tapahtumaan aina. Mikään ei koskaan pysy täysin samanlaisena. Elinympäristö, työllisyys, olosuhteet, ihminen itse – kaikki muuttuvat. Mutta miten ihminen voi vaikuttaa tulevaisuuteen ja tulevaan muutokseen? Joskus tuntuu, että ei ole muuta mahdollisuutta, kuin sopeutua itsestään tapahtuvaan muutokseen. Elämä voi tuntua ns. potkivan päähän ja vastustavan kaikella voimallaan ja pieni ihminen lipuvan voimattomana ajopuun lailla muutoksen aallokossa. Mutta onko aina oltava näin? Vai voiko ihminen toimia aktiivisesti tulevaisuuden muokkaajana?

Suunnittelukoulutuksen saaneena uskon, että tulevaisuuden eteen voi tehdä paljonkin. Historiasta voi ottaa oppia ja kokonaisuuksia tarkastelemalla päätellä, mitä kannattaisi tehdä toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Mutta miten saadaan muutosta aikaan? Tekemällä kaiken totutulla tavalla, niin kuin on aina ennenkin tehty?

Muutokseen tarvitaan aina toimintoja. Joko tietoisia valintoja tai huomaamatta tapahtuvia. Ihminen tekee jatkuvasti valintoja. Valitaan reitti jota kulkea, ruoka jota syödä ja tarjota perheelle, kulkuneuvo jolla kulkea, valitaan miten toisia kohtelee, meneekö johonkin vai jääkö menemättä, lista on loputon. Tietoisilla valinnoilla ja hyvillä suunnitelmilla voidaan vaikuttaa vahvastikin siihen, mihin suuntaan muutos tapahtuu. Tämä koskee kaikkea, ihmisen ulkonäöstä elinympäristön viihtyvyyteen ja Pohjanmaan alueen vetovoimaisuudesta työllisyysasteeseen.

Aikuiseksi naiseksi kasvaneena olen tullut pohtineeksi ulkonäkökysymystä ja miten sillä viestimme. Jos todella päättää muuttaa ulkonäköään ja tekee asialle haluamansa – miettii pukeutumistaan, huolehtii itsestään, kampauksestaan, ryhdistään ja hymyilee – siitä lähtee vyöry haluamaansa suuntaan. Jos taas kuluttaa aikaansa ulkonäköänsä murehtimalla ja itseään haukkumalla, pysyy tilanne vähintäänkin entisenlaisena. Samoin jos elinympäristö päätetään kaikilla tahoilla luoda viihtyisäksi ja kaikki asiaan sitoutuneet instanssit tätä ajavat ja teoillaan edesauttavat, muodostuu elinympäristöstä aivan varmasti miellyttävä. Ja jos taas uudistusideat torpataan esimerkiksi niiden kustannuksiin tai mahdottomuuteen vedoten, voidaan paras mahdollinen tulevaisuudenkuva unohtaa. Jos esimerkiksi halutaan tosissaan panostaa pyöräilykulttuurin syntymistä alueella, ei suunnittelua tule toteuttaa autoilun ehdoilla. Se ei houkuttele pyöräilyyn, että reitti kulkee meluisan autotien reunassa ja reunakiviä ylitellen – pyöräillessä haluaa saavuttaa ja ylläpitää vauhtia esteettömästi ilman turhia pysähdyksiä ja mieluiten miellyttävässä ympäristössä. Kun pyöräilyväylät on suunniteltu pyöräilijän näkökulmasta lähtien, ja jopa siten että pyöräillen pääsee nopeammin ja sujuvammin kuin autolla, on lopputulos mitä luultavimmin onnistunut.

Kuka siis voi vaikuttaa Pohjanmaan alueen vetovoimaisuuteen ja alueen työllisyyteen? Kuka uskoo Pohjanmaahan? Väittäisin, että parhaiten me pohjalaiset. Meidän itse täytyy uskoa alueeseemme, sitoutua hyvän tulevaisuuden luomiseen ja rakennettava aluetta meidän vahvuuksia silmälläpitäen ja yhteistyötä vaalien. Muutosta parempaan ei saada kaikkea vastustamalla, ei syntipukkeja etsien ja osoitellen. On vanha totuus, että kun antaa toiselle, itsekin saa. Positiivinen ajattelu, vahvuuksien etsiminen koko Pohjanmaan alueella, rakentava asenne kaikessa kanssakäymisessä ja hyvän puhuminen koko alueesta – myös siitä naapuripitäjästä – edesauttavat osaltaan hyvän identiteetin syntymistä alueelle ja se heijastuu myös ulospäin. Tänne halutaan tulla ja tänne satsata. Ihan niin kuin ulospäin näkyy myös ihmisen hyvä olo – hymy on ihmisen kaunein koristus. Antakaamme sen näkyä!